Toimistosta tallille
Vapaalla

Toimistosta tallille

Kirjoittaja: Heli Koppelo Kuva: Timo Heikkala

Kengityssepän työ antaa Kalle Kaukolalle sopivaa vastapainoa toimistohommille: fyysistä raskautta, käsillä tekemistä ja useimmiten ihan hyvin käyttäytyvät, nelijalkaiset asiakkaat.

Naputtelua, raspaamista, puhinaa. Nahkaiseen kengitysessuun pukeutunut kengitysseppä nappaa harmaan Milord-ruunan toisen etukavion polviensa väliin. Kalle Kaukola sovittelee hevosenkenkää paikoilleen, raspaa vielä vähän ja napauttaa sitten vasaralla ja nauloilla kengän kiinni kavion pohjaan. ”Valmista! mies sanoo, ojentaa selkänsä ja taputtelee levottomasti steppailevaa hevosta rauhoittavasti kaulalle.

Seuraava asiakas odottelee jo vuoroaan viereisessä karsinassa tyynesti tuhisten. Hän on sotaratsuksikin tituleerattu, kullanruskea suomenhevosruuna Salamanisku eli Poika, jonka hermoja ei mikään pikku kengityshomma kiristä.

Näin kuluu kaukosen viikosta nykyään jo pari päivää, joskus kolmekin: eriluonteisten hevosten kavioita huoltaen eri talleilla Oulussa ja ympäristökunnissa. Tänään vuorossa on 47 hevosen Turkan ratsutalli, jonka kaikki asukit on kengitettävä kahdeksan viikon välein.

”Meillä oli omia hevosia, ja niiden kengittäjää seuratessani kiinnostuin itsekin hommasta. Ensimmäiset kurssit kävin 2007, ja siitä se lähti. Bisnesmaailma on välillä kylmäkiskoista. Kaipasin sen vastapainoksi fyysistä työtä, jossa saan tehdä käsilläni, nähdä työni jäljen nopeasti ja olla tekemisissä eläinten kanssa”, yli 20 vuotta markkinointialalla työskennellyt Kaukola kertoo.

Vähitellen sana taitavasta kengittäjästä alkoi levitä, ja yrittäjänä työskentelevä mies alkoi sovitella kengityskeikkoja päätyönsä lomaan. Nyt hänellä on jatkuvat sopimukset usean ison tallin kanssa. Ammattitutkinnon suorittaneet kengityssepät ovat arvossa, sillä heidän ansiostaan hevoset voivat paremmin ja pystyvät tekemään työnsä ratsuina tai ravureina. Niinpä sepän työllä voi tienata elantonsa. Paras palaute ei kuitenkaan ole tilipussi.

”Hienoimmalta tuntuu se, kun näkee hevosen kävelevän kengityspaikalle vaikeasti, mutta lähtevän siitä reilun tunnin päästä ilman kipuja ja hankaluuksia, kunnon kengityksen ansiosta.”

Työssä on riskinsä, onhan kyse suurista ja voimakkaista eläimistä. ”Vaaratilanteita voi kuitenkin ehkäistä, kun jaksaa opiskella eläintä ja kunnioittaa jokaista omana yksilönään.”

Kaukolalle ei juuri muutamaa venähdystä pahempaa ole sattunut. Mitä nyt kerran yksi huomionkipeä polle järsäisi häntä pakarasta niin, että mies oli pelistä pois useamman päivän.

”Tämä on niin raskasta kropalle, ettei puhuta mistään eläkeammatista. Olen onnellinen, jos vielä kymmenen vuotta saan tätä tehdä. Ehkä sitten alan sivutyönä kouluttaa uusia seppiä, kuten alalla tapana on.”

Sataprosenttiseksi toimistotyöläiseksi ei ole enää paluuta. Kengitysessu on ja pysyy.

Kuka?

  • Kalle Kaukola, 37, Muhokselta
  • Yrittäjä, luova suunnittelija ja kengitysseppä
  • 2007 kengittäjän peruskurssit, 2011 kengityssepän ammattitutkinto Ylä-Savon ammattiopistosta, Kiuruvedeltä
  • Perheeseen kuuluu vaimo ja kolme tytärtä, koira ja hamsteri
  • Harrastaa musiikkia, liikuntaa ja käsitöitä