Työlle luovaa vastapainoa burleskista
Vapaalla

Työlle luovaa vastapainoa burleskista

Kirjoittaja: Paula Kivi

Graafinen suunnittelija Paula Laitinen päätyi kymmenen vuotta sitten sattumalta burleskifestivaaleille ja vaikuttui. Burleskista tuli harrastus, joka on vienyt hänet Las Vegasiin asti esiintymään.

Lava oli täynnä itsevarmoja naisia koristeellisissa asuissa. It-yrityksessä graafisena suunnittelijana työskentelevä Paula Laitinen ei ollut ennen tätä nähnyt burleskia. Hän ei tiennyt, mitä se on tai miltä se näyttää, mutta heti esityksen nähtyään hän tiesi haluavansa tehdä samaa.

“Olin että vau, upeita naisia! Sellainen kehopositiivisuus oli uutta Suomessa vuonna 2008”, Laitinen muistelee.

Hän alkoi miettiä millaisen esiintymisnumeron itse tekisi. Ensimmäinen esitys oli alle vuoden päästä siitä, kun Laitinen oli nähnyt burleskia ensimmäisen kerran. Niin hänestä tuli burleskitanssija nimeltä Vera De Vil.

“Ennen omaa esitystä ajattelin, että se jäisi kertaluontoiseksi jutuksi, mutta siitä hän se vasta kunnolla käynnistyi. Keikkoja tuli heti lisää.”

Aina esityksen jälkeen ja lavalta poistuessa hyvä olo valtasi Laitisen. Tuon olon takia hän päätti jatkaa. Omista esiintymisistä alkoi kymmenen vuoden rakkaus vaudeville-henkiseen performanssitaiteeseen, jossa yhdistyvät musiikki ja koristeelliset esiintymisasut. Pian hän jo kiersi kansain välisillä keikoilla muun muassa Ruotsissa, Berliinissä, Milanossa ja Las Vegasissa.

Esiintymispalkkiot kuluvat asuihin

Laitisen kaikki työnantajat ovat olleet burleskiin liittyvien matkojen suhteen joustavia. Burleskiharrastuksensa hän mainitsee jo työhakemuksissaan.

“Nykyisen työpaikkani työkulttuuri on hyvä, mutta myös muut työpaikkani ovat aina suhtautuneet hyvin vapaamielisesti harrastukseeni”, hän sanoo.

Laitinen kokee burleskiharrastuksen olevan hyvä luova vastapaino asiakaslähtöiselle työlle. Hän käyttää paljon vapaa-aikaansa harrastuksen visuaaliseen suunnitteluun, kuten asujen ja koreografian tekoon.

“Esiintymiskausilla ei ole muuta elämää kuin päivätyö ja ohjelmanumero. Parisuhde kärsii, kämpässä on sotkuista, eikä koira saa tarpeeksi huomiota.”

Laitisen mukaan stressi saattaa tulla, vaikka esitykseen alkaisi valmistautua hyvissä ajoin. Upeat asut ovat monimutkaisia tehdä ja niihin voisi käyttää aikaa vaikka miten paljon. Esiintymispalkkioitakin kertyy, mutta asujen tekemiseen uppoaa paljon rahaa.

“Haluan pitää tämän harrastuksena ja mahdollisimman stressittömänä. Totta kai haluan parantaa esiintymistäni ja tehdä monimutkaisempia ja yllättävämpiä numeroita, mutta päivätyötäni en vaihtaisi tähän”, hän pohtii.

Burleskitanssija suhtautuu itseensä lempeydellä

Burleskiin liittyy yhä stereotypioita. Paulan mukaan ihmiset äimistyvät kun kuulevat, että hän ottaa lavalla vaatteet pois.

“Esityksen nähtyään he ymmärtävät, ettei kyse ole ihan tavallisesta strippauksesta.”

Lavalla on monen kokoisia ja näköisiä tanssijoita, ja Paulan mukaan kehopositiivisuus on lisääntynyt harrastuksen myötä. Hänkin suhtautuu omaan kehoon nykyään lempeydellä. Burleskitanssijat eivät käy kahvipöytäkeskusteluja laihduttamisesta tai tunne syyllisyyttä jälkiruokien syömisestä.

“Sain parhaan palautteeni, kun esitin karvaista naista ja esitystäni katsomaan tullut vieras nainen kertoi voimaantuneensa siitä. Karvaisen naisen näkeminen lavalla oli hänelle uutta.”