Maailma ei muutu itsestään
Vapaalla

Maailma ei muutu itsestään

Kirjoittaja: Laura Pörsti Kuva: Aleksi Poutanen

Senni Moilanen oli jo lapsena se, jonka oli pakko puuttua epäoikeudenmukaisuuteen. Hänestä tuli aikuinen, joka ei pelkää ajaa lakimuutoksia, kun vanhat lait ovat vääriä, tai puhua niiden puolesta, joiden ääni ei kuulu. Rohkeus ja suorapuheisuus auttavat tässä, hän sanoo – mutta muistuttaa, että jokaisen velvollisuus on tehdä jotakin.

Senni Moilanen, 32, tunnetaan ihmisenä, joka johti Tahdon2013-kansalaisaloitekampanjaa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta vain 26-vuotiaana ja sai siitä Naistoimittajat ry:n Vuoden kellokas -palkinnon. Eikä se ole hänen ainoa panoksensa paremman maailman puolesta. Tälläkin hetkellä hän toimii translain uudistusta ajavan Trasekin hallituksessa, nuorten mielenterveysseura Yeesin hallituksen puheenjohtajana ja Tunne rintasi ry:n viestintätyöryhmässä. Lisäksi hän kuuluu moniin feministiryhmiin.

 Palkkatyönään Moilanen on Suomen ammattiin opiskelevien liitto SAKKI ry:n hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden asiantuntija. Aika paljon hommaa, mutta Moilanen sanoo nauttivansa asioiden edistymisestä.

 ”Jos näen vääryyttä, en voi olla sanomatta siitä. Muuten minusta tuntuu, että olen mukana sallimassa vääryyden toteutumista”, hän perustelee.

Oikeastaan hän on sitä mieltä, että vaikuttamista ei tarvitse perustella. Se on velvollisuus jokaiselle, jolla on toimintakykyä ja voimavaroja.

”Maailma ei muutu itsestään.”, Moilanen sanoo.

Faktoihin on helppo vedota

Huolellinen perehtyminen on aina ollut Senni Moilaselle luontevaa. Lukioikäisenä hän tunsi lukiolain niin hyvin, että saattoi puuttua asiaan, kun opettaja edellytti kurssin suorittamiseksi kirjan uuden painoksen ostamista.

”Huomautin lain linjaavan, että osallistuminen kurssille ei saa olla kirjasta kiinni. Toin sen esille, koska kaikki opiskelukaverit eivät ehkä tunteneet oikeuksiaan”, Moilanen muistaa.

Lapsena hän luki kaikkea scifistä tietokirjoihin ja hermostui, kun lapsille suunnattu tietosanakirja ei kertonut tarpeeksi pallosalamasta.

”Tiesin, että se tieto on jossain olemassa. Olisin ollut innokas internetin käyttäjä.”

Lukiossa Moilasen lempikirjoihin lukeutui seksologi Jukka Virtasen Kliininen seksologia, joka on lähes 400-sivuinen käsikirja seksuaalisuuden kehittymisestä ja ilmenemismuodoista. Sen pohjalta hän teki Steiner-koulussa päättötyönsä ja innostui haalimaan lisää tutkimustietoa aiheesta. Se on ollut hyvä pohja myöhemmässä työssä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta.

”Vaikka ajattelen, että ihmisarvoa ei tarvitse erityisesti perustella, Suomessa rationaalisuutta arvostetaan. Faktoihin on vaikuttamistyössä helppo vedota – tosin kaikkia sekään ei vakuuta.”

Moilasta hermostuttaa, jos selviä faktoja ei hyväksytä osaksi keskustelua vaan vängätään vain, että ei se noin ole, sanoivat tutkimukset mitä tahansa.

”Vastuu perustella jää silloin sille, joka on jo kerran perustellut.”

Kuka tahansa vähemmänkin osallistuva tietää, että keskustelukulttuuri on käynyt sosiaalisessa mediassa raskaaksi. Silmätikuksi on helppo joutua. Eikö monessa mukana oleva aktivisti joskus mieti, voisiko olla helpompi pysyä vaiti?

”Ajattelen, että on valittava kahdesta pahasta. Siitä, että moni kärsii epätasa-arvoisista laeista, ja siitä, että saan itse paskaa niskaan. Minusta jälkimmäinen on pienempi paha”, Moilanen sanoo.

Vaikuttaminen on helppoa

Jokaisen ei tarvitse laatia kansalaisaloitetta, mutta me kaikki olemme jo vaikuttajia, uskoo Senni Moilanen. Hän huomauttaa, että arjessa tuemme syrjiviä rakenteita ja stereotypioita esimerkiksi puheessamme. Sekin on vaikuttamista.

”Moni kuvaa vammaiseksi asiaa, joka ei toimi, mutta vammainen ei ole huonon synonyymi.

Helposti myös oletetaan ihmisten sukupuolia ja toivotetaan esimerkiksi seminaarissa tervetulleiksi naiset ja herrat. Sen voi vaihtaa ystäviin, vieraisiin tai osallistujiin. Nämä valinnat tuntuvat pieniltä mutta ovat oikeasti isoja”, hän sanoo.

Jokaisen kannattaisi hänen mielestään opetella ottamaan vastaan palautetta kielenkäytöstään ja toiminnastaan. Niinkin muutetaan maailmaa.

”Jos joku sanoo, että kielenkäyttösi juuri äsken loukkasi jotakin ihmisryhmää, siihen pitää sanoa että anteeksi, en sano näin enää. Sillä ei ole väliä, tarkoititko loukata vai et”, hän muistuttaa.

Lopulta vaikuttaminen on helppoa.