Elämäntapana metsästys
Vapaalla

Elämäntapana metsästys

Kirjoittaja: Heli Koppelo Kuva: Timo Heikkala

Pudasjärveläinen Maria Anttila säästää lomansa syksyyn, jotta pääsee hirvi- ja lintumetsille. Harrastus tuo paitsi yhteisöllisyyttä, myös paljon taitoja työelämään.

Syksy on Maria Anttilalle tärkeää aikaa. Kesän ahkeroinnin jälkeen vuorossa on elonkorjuu, jonka olennainen osa on hirvien ja lintujen metsästys.

Kesällä hän käytti lomistaan vain viikon, ja oli silloinkin viljelemässä riistapeltoja eli naurispeltoa hirville.

”Lisäksi meillä on ohra- ja kaurapelto linnuille ja kukkapelto pölyttäjille”, Anttila kertoo erämaan keskelle, Livojoen varrelle rakentamansa mökin kuistilla.

Metsästys on Anttilalle elämäntapa, jossa itse aseen kantaminen saati sen laukaiseminen on vain pieni osa. Pääosa on luonnossa olemista ja sen tarkkailua.

Pienellä Suvannonkylällä metsästys on myös tärkeä osa yhteisöllisyyttä. Monissa metsästysseuroissa on mukana kokonaisia perheitä lapsia myöten. Kaikki myös kutsutaan metsästyskauden kruunaaviin peijaisiin joulukuussa.

”Metsästävä porukka on yleensä vanhempaa, joten samalla näemme, miten kylän ikäihmiset voivat.”

Metsästysharrastus on Anttilalle poro- ja maatilaa pitäneen lapsuudenkodin peruja.

”Täällä metsästys on niin arkista, elonkorjuuta siinä missä kalastus, marjastus tai sienestys. Täällä on tavallista olla lähes omavarainen ruoan suhteen.”

Hän kertoo viihtyvänsä hyvin itsekseen erämaassa – joskin kaksi koiranpentua, englanninspringerspanieli Halla ja kultainen noutaja Amanta, pitävät seuraa.

Niitä Anttila kouluttaa lintukoiriksi innostuttuaan aiemmin Norjassa asuessa linnustuksesta.

”Norjassa tuli matkustettua työkavereiden kanssa metsästämässä Huippuvuorilla saakka. Siellä piti kulkea töihinkin aseen kanssa jääkarhujen takia.”

Suomen metsissä Anttila ei osaa pelätä, vaikka erämaassa samoavat niin karhut kuin muutkin pohjoisen petoeläimet.

Anttila on metsästysseuransa ainoa asetta kantava nainen, joskin on ajoporukassa muitakin naisia. Silti hän ei pidä itseään millään tavalla erikoisena, sillä alueella on useampia taitavia metsästäjänaisia, hän sanoo.

Yhteisöllisyyden ja omavaraisuuden lisäksi Anttila kertoo metsästysharrastuksesta olevan valtavasti hyötyä myös työelämässä.
”Selviytymis- ja ongelmanratkaisutaidot kehittyvät, kun ei voi joka asiasta kilauttaa kaverille, että tule korjaamaan. On maltettava mielensä ja löydettävä oma-aloitteisesti ratkaisu.”

Myös vuorovaikutustaidot kehittyvät, kun pitää tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa seurassa, jossa eri sukupolvet kohtaavat ja kaikilla on oma tyyli tehdä asioita, Anttila pohtii.

”On vahvistavaa oppia hyväksymään se, ettei kaikkea voi hallita, mikä kasvattaa luonteenlujuutta. On rajua nähdä vaikkapa karhun syövän poronvasan, mutta se on osa luonnon kiertokulkua, ei siihen ihminen voi vaikuttaa.”

Metsästyksestä kiinnostuneille Anttila muistuttaa, että kaikki harrastukseen liittyvät taidot ovat opeteltavissa. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Hän kannustaa hankkimaan jonkinlaiset suunnistustaidot ja lähtemään rohkeasti liikkumaan luonnossa.

Muun muassa paikalliset metsästysjärjestöt ja riistanhoitoyhdistykset järjestävät kursseja, myös naisille omia.

”Tärkeintä on lähteä rennosti nautiskelemaan, eikä stressaantuneena ja väsyneenä suorittamaan. Joka kerralla ei tule riistaa, mutta silloinkin voi saada toisenlaista saalista, marjoja ja sieniä.”

Riistaliha on tehotuotettua lihaa terveellisempää, Anttila painottaa. Eniten harrastus kuitenkin antaa mieltä kohottavia tunteita, jotka säilyvät pitkään kauden loppumisen jälkeen.

”On hienoa nostaa jouluna itse ampuma metsopaisti pöytään kauppalihan sijaan”, hän huokaisee hymyillen.

Kuka?

  • Maria Anttila, 44, Pudasjärvi
  • Opiskellut ravintola-, hotelli- ja matkailualaa
  • Toimii hirsirakennuksia valmistavalla Kontiotuote Oy:llä kuljetuksen assistenttina.
  • Harrastaa metsästystä, koiria ja mökin laittoa.