Palkkojen epätasa-arvo on syvä systeemitason ongelma
Blogi

Palkkojen epätasa-arvo on syvä systeemitason ongelma

Kirjoittaja: Juri Aaltonen Julkaistu:

Palkkojen epätasa-arvossa ei ole kyse pelkästään naisten ja miesten palkkojen välisistä eroista. Kyse on siitä, että arvotamme aloja sukupuolittuneesti, syrjimme tiettyjä töitä ja pidämme niitä vähemmän arvokkaina.

Olemme vuosisatojen ajan jakaneet alat naisten ja miesten töihin eli maskuliineihin ja feminiineihin aloihin. Feminiineinä aloina pidämme esimerkiksi sosiaali-, hoiva- ja siivousalaa. Mitä heikommassa asemassa oleva asiakas, sitä todennäköisemmin alaa pidetään feminiinisenä. Jos työtä kutsutaan kutsumusammatiksi, kyse on hyvin todennäköisesti feminiinistä alasta, jonka mukana tulee alhainen ansiotaso. Feminiinisillä aloilla työntekijät ovat edelleen valtaosin naisia.

Maskuliineja aloja ovat vaikkapa insinöörityöhön, ohjelmistoalaan, teollisuuteen valmistukseen ja mekaanisiin koneisiin liittyvät työt. Maskuliineilla aloilla palkkataso on järjestään parempi kuin feminiineiksi katsotuilla aloilla, riippumatta siitä onko työ todellisuudessa vaativampaa kuin vastaavalla koulutustasolla tehtävä feminiininen työ. Tällä hetkellä miesten keskiansiot ovat 3 906 euroa ja naisten 3 274 euroa kuukaudessa.

Työmarkkinoiden segregaation vähentäminen eli sukupuolten sekoittuminen tasaisemmin eri aloille on hyvä asia. Se ei kuitenkaan poista systeemitasolla olevaa alojen välistä syrjintää. Feminiinisiä aloja ei arvosteta enempää, eikä niistä makseta parempaa palkkaa, vaikka töitä tekisi yhä useampi mies.

Meidän pitää jatkossa tarkastella toimialarajat ylittäen töiden vaativuutta ja maksaa samanarvoisesta ja yhtä vaativasta työstä saman verran palkkaa. Historiallinen painolasti alan sukupuolittuneesta roolista ei saisi olla alan palkan määrittelyn tosiasiallinen perusta. Korona-aikana olemme nähneet työmarkkinoilla pieniä valonpilkahduksia alojen välisen tasa-arvon edistymisestä.

Terveystalo on ilmoittanut käyttävänsä kolme miljoonaa euroa maksaakseen 5000:lle koronan etulinjassa töitä tehneelle 500 euron bonuksen. HOK-Elanto on ilmoittanut käyttävänsä kaksi miljoonaa euroa vähittäiskaupan ja ravintolatyöntekijöiden palkitsemiseen. Nämä alat ovat naisvaltaisia ja perinteisessä jaossa feminiinejä. Lisäpalkkioiden maksaminen on esimerkki, että ajat alkavat muuttua. Myös naisvaltaisilla aloilla voidaan käyttää kannustamisessa ja palkitsemisessa selkeästi euroja. Systeemitason korjausliikettä näyttäisi olevan tapahtumassa, mutta tuskaisen hitaasti.

Palkka-avoimuus korjaa tilannetta työpaikkatasolla

Työpaikoilla palkkatasa-arvoa voidaan edistää yhdenvertaistamalla palkkausta muun muassa palkka-avoimuudella.
ERTOn jäsenkyselyssä 29 prosenttia kantansa ilmoittaneista ilmoitti haluavansa edistää palkkatasa-arvoa antamalla jokaiselle työntekijälle oikeuden saada nähdä työpaikan palkkatiedot sukupuolen ja tehtävän mukaan eriteltynä ilman nimitietoja. Henkilöstön edustajalle vastaavan oikeuden antaisi 45 prosenttia.

12 prosenttia vastanneista sanoi, että jokaisella työpaikan työntekijällä tulisi olla oikeus saada tietoonsa työpaikan jokaisen työntekijän nimi, tehtävä ja palkka. Henkilöstön edustajalle vastaavan oikeuden antaisi 17 prosenttia. 20 prosenttia ei halua laajentaa palkka-avoimuutta nykyisestä ja noin 22 prosenttia ei osaa sanoa kantaansa.

Palkka-avoimuuden kehittäminen ja palkkojen yhdenvertaistaminen työpaikoilla on erittäin tärkeää. Työpaikkatason ongelmien korjaaminen sivuuttaa kuitenkin vaikean systeemitason syrjinnän. Emme saavuta todellista tasa-arvoa palkoista ennen kuin tunnistamme ja tunnustamme tämän ja alamme tehdä työtä ongelman purkamiseksi.

Juri Aaltonen
Puheenjohtaja

Työtaistelu- ja työoikeuteen erikoistunut oikeustieteen lisensiaatti, joka harrastaa taloutta ja liikuntaa.
Twitter: @JuriAaltonen