Tapahtumat saivat alkunsa, kun jäsen oli myynyt omistamansa tilitoimiston toiselle omistajalle. Osapuolet olivat suullisesti sopineet, että kaupan jälkeen jäsen jatkaa työskentelyä kyseisessä tilitoimistossa kirjanpitäjänä. He eivät tehneet lainkaan kirjallista työsopimusta. Jäsenen mukaan osapuolet olivat sopineet suullisesti tuntipalkasta ja sen päälle maksettavasta lomakorvauksesta.
Jäsenen palkoissa oli puutteita työsuhteen alusta lukien ja ajoittain työnantaja maksoi jäsenelle kuukausipalkkaa sovitun tuntipalkan sijasta. Osan puutteista työnantaja korjasi, mutta osan palkasta työnantaja jätti kokonaan maksamatta. Työnantaja väitti lisäksi, että lomakorvaus sisältyi heidän sopimaansa tuntipalkkaan eikä siten maksanut lomakorvauksia erikseen.
Asiassa kuultiin käräjäoikeudessa sekä jäsenen että työnantajan kertomukset tapahtumien kulusta ja käräjäoikeus päätyi pitämään jäsenen kertomusta tapahtumista hieman uskottavampana ja johdonmukaisempana. Myös osapuolten työsuhteen aikainen käytös ja muu oikeudenkäyntiaineisto tukivat jäsenen kertomusta tapahtumista. Siten käräjäoikeus ei hyväksynyt työnantajan väitettä siitä, että lomakorvauksen olisi sovittu sisältyvän tuntipalkkaan.
Erton näkemyksen mukaan vuosilomakorvausta ei joka tapauksessa olisi edes voitu sopia sisällytettävän perustuntipalkkaan, mutta tähän käräjäoikeus ei ottanut tuomiossaan kantaa.
Työnantajan maksettavaksi tuli lomakorvaukset sekä puuttuvat palkat. Lisäksi työnantaja joutui maksamaan Erton noin 17 500 euron suuruiset oikeudenkäyntikulut.
Tuomio on lainvoimainen eli lopullinen eikä siitä voi enää valittaa hovioikeuteen.
