Teksti: Anna Korpi-Kyyny | Kuvat: Leo Mustosen arkistosta
Miten yhdistyksemme toiminta ja työelämä ovat kehittyneet vuosien varrella? Sitä muistelevat kolme entistä ja nykyistä yhdistysaktiivia: Kaarina Pehkonen, Björn Ekman ja Leo Mustonen. Tässä artikkelissa muistelee Leo Mustonen, Kaarinan artikkelin löydät täältä > ja Björnin täältä >
Leo Mustonen on Digmaritin rahastonhoitaja ja yhdistysaktiivi, joka oppi koodaamaan ja teki uransa tietokoneiden ja ohjelmistojen parissa.
Tutustuin tietotekniikkaan jo lukioaikana, kun rehtori järjesti ekstrakurssin atk:sta. Armeijan jälkeen vuonna 1974 menin rautatiehallituksen tietokonetoimistoon harjoittelijaksi ja vuoden päästä valmistuin ohjelmoijaksi. Kävin kaikenlaisilla kursseilla osana koulutusta ja luin kansainvälisiä alan lehtiä. Bongasin sieltä rakenteellisen ohjelmoinnin periaatteet, joka oli siihen aikaan vallankumouksellinen uudistus. Opettelin sen ja opetin sitä harjoittelijana myös vanhemmille kollegoille.
1970-luvulla ohjelmointi tehtiin reikäkorteilla. Yhteen korttiin sai tehtyä 80 merkkiä eli ensin koodattiin paperille, mitä tehtiin ja kortti meni lävistämöön. Sen jälkeen nippu reikäkortteja pantiin putkipostilla alakertaan. Emme nähneet tietokoneita itse, vaan operaattori syötti kortit tietokoneelle ja sen jälkeen katsottiin, toimiko ohjelma, kuten piti. Jos ei, tehtiin uusia kortteja.
Työ tietokonetoimistossa oli leppoisaa puuhaa ja ohjelmani olivat nopeasti valmiita. Tuon työn jälkeen tein myyntihommia ja perustin muun muassa tietokoneita maahantuovan yrityksen.
Myyntihommissa sain tehtyä paljon kauppaa, sillä tietoliikenteen sisäverkko wlan ei ollut vielä kovin tuttu. Kerroin, millaisia hyötyjä siitä olisi, ja kauppa kävi erinomaisesti. Urallani työtarjouksia tuli aina yksi toisensa jälkeen, joten töitä ei varsinaisesti tarvinnut etsiä.
Ohjelmointipuolella tein hommia esimerkiksi Nokialle, jonka pääbisnes on aina ollut kännyköiden sijaan puhelinkeskukset. Matkapuhelinkeskusjärjestelmien ohjelmia piti päivittää koko ajan ja ohjelmien tekijöitä oli ympäri maailmaa. Ajantasainen ympäristötieto piti jaella heille kerran viikossa, mutta siihen aikaan – 2000-luvun vaihteessa – joissakin paikoissa oli vielä käytössä ISDN-yhteys. Se tarkoitti, että ympäristötiedon jakelu kehittäjille kesti kaksi viikkoa. Rakensin kollegojen kanssa siihen järjestelmän, joka toimii samalla tavalla kuin vanha, mutta on 200 kertaa nopeampi. Tiedonsiirto vei uudistuksen jälkeen kaksi tuntia.
Parasta ohjelmoinnissa oli se, kun pystyi selvittämään, mitä asiakas tarvitsee. Sen jälkeen tarve on helppo muuntaa ohjelmaksi. Ongelma on yleensä siinä, että ohjelmat laitetaan tekemään jotain muuta kuin mitä asiakas tarvitsee. Sen oikean tarpeen selvittäminen on hauskinta, sellaista salapoliisihommaa, ja asiakas on tyytyväinen tulokseen.
Esimerkiksi erään asiakkaan kassajärjestelmä kaatui, sillä 16 000 tuotteen valikoima oli sille liian iso käsitellä. Rakensin asiakkaalle uuden indeksointijärjestelmän, joka oli nopea ja pystyi käsittelemään vaaditun tuotemäärän – ja kaikki tämä mahtui 32 kilotavuun. Siitä olen aika ylpeä.
Ensimmäisen kerran liityin Ertoon 2000-luvun alkupuolella, mutta sen jälkeen olin pätkän yrittäjänä. Kun sitten uudestaan liityin jäseneksi, en tiennyt, että suurin osa Erton alaisen tietoalan yhdistyksen jäsenistä oli siirtynyt Insinööriliittoon. Menin tietoalan yhdistyksen kokoukseen ja siellä oli vain muutama henkilö. Selvisi, että minun pitäisi saman tien liittyä yhdistyksen hallitukseen, jotta hallitus saadaan kasaan. Suostuin ja MaMan ja tietoalan yhdistyksen yhteensulautumisen myötä olen jatkanut hallituspestiäni DigiMaMan, ja nykyisin Digmaritin hallituksessa.
Vuodesta 2016 lähtien olen ollut rahastonhoitajana, sillä kirjanpito on minulle tuttua. Kahden yhdistyksen yhdistyminen oli yllättävän työläs prosessi, sillä molemmissa oli ihan eri toimintatavat, mutta hyvin siitä selvittiin.
Liityin aikoinaan ammattiyhdistykseen silloisen työpaikkani toimitusjohtajan suosituksesta. Hän kannusti liittymään, ja huomasin, että yhdistyksessä oli tarjolla tuen lisäksi mielenkiintoisia kursseja. Niitä olen hyödyntänyt paljon.
Yhdistystoiminta on ollut kiinnostavaa ja ihmiset ovat mukavia. On kiva tehdä yhdessä hommia, kun työllä on myös yhteiskunnallista vaikutusta. ■
