Siirry suoraan sisältöön
Liukuva työaika

Liukuva työaika

Liukuva työaika tarkoittaa sitä, että työntekijä voi sovituissa rajoissa itse päättää työnsä alkamis- ja päättymisajankohdasta.

Mistä liukuvan työajan sopimuksessa sovitaan?

Liukuvan työajan sopimuksessa sovitaan ainakin:
  • kiinteästä työajasta (mistä mihin kellonaikaan työntekijän on oltava työpaikalla)
  • liukumarajasta (kellonajat, joiden välillä työntekijä voi tulla töihin ja sieltä lähteä)
  • liukumien määrästä (plus- ja miinustuntien maksimimäärä)
  • lepoaikojen sijoittamisesta.
Vuorokautinen liukuma, eli työpäivän lyhennys tai pidennys, voi olla työaikalain mukaan enintään neljä tuntia. Liukuvassa työajassa viikoittainen säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia neljän kuukauden seurantajakson aikana. Seurantajakson päättyessä ylitysten (ns. saldoplustuntien) kertymä saa olla enintään 60 tuntia ja alitusten (ns. saldomiinustuntien) määrä enintään 20 tuntia. Seurantajakson aikana työaikasaldo voi olla korkeampi, kunhan kertymä laskee jakson päättyessä sallittuun enimmäismäärään. Työaikasaldoja voidaan vähentää tekemällä lyhyempiä työpäiviä tai pitämällä kokonaisia vapaapäiviä. Tätä kutsutaan saldovapaaksi. Jos työntekijä sitä pyytää, työnantajan on pyrittävä antamaan vapaa-aika kokonaisina työpäivinä. 
 
Laki mahdollistaa liukuma-ajasta sopimisen niin, että työntekijä voi halutessaan jakaa työpäivän kahteen osaan. Liukuma-ajan ei siis tarvitse alkaa välittömästi kiinteän työajan päättymisestä lukien. Voidaan esimerkiksi sopia, että liukuma on käytössä kello 20:n ja 22:n välisenä aikana. Kiinteä työaika (aika, jolloin työntekijällä on velvollisuus olla töissä) on oltava edelleen yhdenjaksoinen.
 
1.1.2020 voimaan astunut työaikalaki ei muuttanut sitä ennen voimassa olleita liukuvan työajan sopimuksia. Jos ennen vuotta 2020 tehtyyn sopimukseen halutaan muutoksia, niistä pitää sopia.

Ylityö liukuvassa työajassa

Liukuvaa työaikaa ei tule sekoittaa ylityöhön. Liukuvassa työajassa työntekijä itse päättää työpäivänsä pituuden. Jos työntekijä on jo jonain päivänä tehnyt säännöllisen työajan pituuden töitä ja jää vielä sen jälkeen työnantajan aloitteesta työhön tai tulee työnantajan aloitteesta töihin normaalina vapaapäivänään, kyseessä on ylityön tekeminen. Tällöin ei ole väliä, vaikka työntekijällä olisi miinustunteja. Ylityön tekemisestä on nimenomaisesti sovittava, mieluiten kirjallisesti, jotta työntekijä voi myöhemmin osoittaa, että hänellä oli ylityölupa. Maksettava korvaus määräytyy ylityösäännösten mukaan.
 

Sairastuminen saldovapaalla

Liukuvan työajan sopimukseen kannattaa kirjata, mitä saldovapaille tapahtuu työntekijän sairastuessa. Esimerkiksi kun työntekijä on sopinut pitävänsä saldovapaata, mutta sairastuu ennen sitä, olisi saldovapaa työntekijän pyytäessä siirrettävä. Samoin, jos työntekijä sairastuu saldovapaan aikana, olisi jäljellä oleva saldovapaa siirrettävä. Näiden periaatteiden noudattaminen auttaa varmistamaan oikeudenmukaisen kohtelun saldovapaan ja sairauspoissaolon tilanteissa.

Sopimuksen päättyminen

Toistaiseksi voimassa olevan liukuvan työajan sopimuksen voi irtisanoa, jolloin se päättyy seurantajakson loputtua. Yli vuoden ajaksi sovittu määräaikainen sopimus voidaan irtisanoa neljän kuukauden jälkeen sopimuksen tekemisestä. Tällöin se päättyy kuten toistaiseksi tehty sopimus seurantajakson loppuun.

Toisin sopiminen työehtosopimuksella

Enimmäiskertymästä, neljän kuukauden tasoittumisjaksosta ja työaikasaldon ylitysten ja alitusten määrästä voidaan sopia valtakunnallisella työehtosopimuksella. Tarkista aina oman työehtosopimuksesi määräykset liukuvasta työajasta.

Lue teemaan liittyviä artikkeleita: