Osa-aikatyö

Yleensä osa-aikatyöksi kutsutaan työtä, jossa työntekijän työaika on lyhyempi kuin vastaavan kokoaikaisen työntekijän säännöllinen työaika. Työsuhde voi olla osa-aikainen sopimuksen perusteella tai työnantajan yksipuolisella päätöksellä.  Myös työntekijällä on tietyissä tilanteissa oikeus siirtyä osa-aikatyöhön. Yksi yleisimmistä tilanteista on osittainen hoitovapaa. Lisäksi työnantajan on pyrittävä järjestämään mahdollisuus osa-aikaeläkkeeseen työntekijän niin halutessa.

Työnantaja voi muuttaa työsuhteen osa-aikaiseksi vain taloudellisilla ja tuotannollisilla irtisanomisperusteilla eli silloin, kun tarjolla oleva työ on vähentynyt eikä työntekijälle voida enää tarjota kokoaikaista työtä. Työsuhteen osa-aikaistaminen on tällöin mahdollista irtisanomisaikaa noudattaen.

Osa-aikaistaminen

Osa-aikaistaminen tarkoittaa siis työaikaa koskevan ehdon pysyvää muuttamista. Ennen osa-aikaistamista työnantajan on käytävä yhteistoimintaneuvottelut, jos työnantajan palveluksessa on vähintään 20 työntekijää. Osa-aikaistaminen on eri asia kuin lomauttaminen. Osa-aikaistetulla työntekijällä on yleensä oikeus soviteltuun työttömyyskorvaukseen.

Riippumatta siitä, miten osa-aikainen työsuhde on syntynyt, työajasta ja sen sijoittamisesta on hyvä sopia mahdollisimman tarkasti (esim. ma ja ti 9 - 12 ja to 10 - 16). Jollei työnantaja pysty ilmoittamaan tarkkaa työaikaa, työajasta voidaan sopia esimerkiksi siten, että se on vähintään tietty tuntimäärä viikossa ja että työnantaja ilmoittaa seuraavan viikon työajat vähintään viikkoa aikaisemmin.

Työnantajan velvollisuus tarjota työtä osa-aikaiselle työntekijälle

Jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä osa-aikatyöntekijöille sopiviin tehtäviin, työnantajan on tarjottava heille näitä töitä ja tarvittaessa kohtuudella järjestettävissä olevaa koulutusta niihin.

Lisätyötä on tarjottava osa-aikaisille ennen irtisanotun työntekijän ottamista takaisin työhön takaisinottovelvollisuuden perusteella. Lomautetulla työntekijällä on kuitenkin lisätyöoikeutta vahvempi oikeus palata työhön.

Lisätyötä on tarjottava, vaikka työntekijä ei olisi sitä pyytänyt. Toisaalta työntekijällä ei ole velvollisuutta ottaa tarjottavaa lisätyötä vastaan. Tarjottava lisätyö voi olla muutakin kuin osa-aikaisen työntekijän ennestään tekemää työtä. Työn on kuitenkin sovelluttava työntekijälle.

Lisätyön tarjoamisvelvollisuutta ei ole, jos kyse on vain tilapäisestä työvoiman tarpeesta, joka voidaan hoitaa hetkellisin ylitöin tai tilanteesta, jossa esimerkiksi asiakasvirtojen painottuminen tietyille kellonajoille ei mahdollista kyseisen työntarjoamisvelvollisuuden täyttämistä.

Jos yrityksessä on noudatettu käytäntöä, jonka mukaan avoimista työpaikoista tiedotetaan, työnantajan on varmistettava, että myös osa-aikaiset työntekijät saavat näistä tiedon. Työnantaja ei siis saa syrjiä osa-aikatyöntekijöitä avoimista työpaikoista ilmoittaessaan, vaan menettelyn on kohdistuttava kaikkiin työntekijöihin tasapuolisesti. Työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, joka työntekijälle syntyy saamatta jäävästä lisätyöstä.