Muutosneuvottelut ovat vaikea paikka jopa kokeneelle luottamusvaltuutetulle

Eero Hongalla on takanaan useampi kymmenen vuotta erilaisia luottamustoimia työelämässä.

 – Muutosneuvotteluiden aikaan kohtaan päivittäin ihmisten hätää, mutta minulla ei oikein ole ketään, jolle purkaa omia ajatuksiani, hän kuvailee.

– Katson tulevaan ja autan rakentamaan työpaikkaa, jossa kaikilla on hyvä tehdä töitä, kiteyttää Eero Honka, Työturvallisuuskeskuksen erityisasiantuntija.

Honka ei puhu asiantuntijatyöstään, vaikka sekin liippaa läheltä, vaan luottamustoimestaan Työturvallisuuskeskuksen luottamusvaltuutettuna.

Honka kuvailee itseään pitkän linjan ammattiyhdistysaktiiviksi. Hän on aloittanut luottamustehtävien parissa jo vuonna 1991. 

– Kaipa se on jonkinlainen sairaus, joka ei parane, hän vitsailee.

Siksipä ei olekaan ihme, että myös nykyisessä työssään Honka päätyi ensimmäisen vuoden jälkeen luottamusvaltuutetuksi.

– Vaikka olenkin kokenut näiden asioiden saralla, lait ja asetukset ovat jatkuvassa muutoksessa. Onneksi liitto kouluttaa näistä asioista. Olen kokenut, että Erto tukee luottamustoimissa olevia hyvin. Jos olen esimerkiksi työaikalainsäädännön kanssa jumissa sopimusneuvotteluissa, saan aina liitolta varmistettua tietoni. 

Hongan mukaan hänen työpaikkansa tessittömyyden vuoksi valtaosa ajasta luottamustoimessa kuluu paikallisten sopimusten parissa.

– Meillä on ollut hyvä neuvotteluyhteys työnantajaan. Olemme kehittäneet paikallisia sopimuksia, jotta ne palvelisivat paremmin kumpaakin osapuolta. Tämän lisäksi teen tietysti töitä niiden perinteisten eli palkkaukseen ja työtehtäviin liittyvien pulmien parissa. Moni soittaa ja kysyy varmistaakseen asioita. Osa soittaa silloin, kun kiukuttaa. Niinkin saa tehdä, hän toteaa.

Niin pomot kuin kollegatkin ovat kavereita

Vaikka Honka on kokenut paljon urallaan, muutosneuvotteluihin osallistuminen on hänen mielestään joka kerta yhtä vaikeaa silloin, kun työvoimaa vähennetään. 

– Työyhteisömme on niin pieni, että jokaisella sen jäsenellä on kasvot. Tunnen heidät henkilökohtaisesti. Samalla tavalla tunnen myös esihenkilöt. Muutosneuvotteluissa pöydän toisella puolella istuvat tutut esihenkilöt pohtimassa keitä vähennetään ja vähennettävät ovat myös kavereitani. Se on vaikeaa ja aiheuttaa ristiriitaisia tunteita.

Mutta Hongan mielestä tunteet, niin negatiiviset kuin positiivisetkin, kuuluvat työelämään. Tunteita toki pitää ilmaista asiallisen käytöksen rajoissa.

– Olen saanut paljon positiivista palautetta siitä, että minulle on helppo puhua vaikeistakin asioista, sillä olen itsekin tunteva. En pidä kaikkea sisälläni, vaan ajattelen, että tunteiden näyttäminen on voiman merkki.

Työterveyden kautta keskusteluapua

Muutosneuvotteluiden aikana hän kertoo kohtaavansa päivittäin henkilökunnan hätää. Se herättää vaikeita tunteita surusta itsesyytöksiin. 

– Esihenkilöt voivat purkaa neuvotteluiden aiheuttamia vaikeita tunteita keskenään, minulla ei työpaikalla ole ketään, jonka kanssa keskustella luottamuksellisesti asioista, sillä olen ainoa luottamusvaltuutettu. Onneksi olen luonteeltani sellainen, että en yritä tsempata yksin. Olen saanut apua työterveyshuollosta ja käsitellyt asioitani psykologin kanssa. 

Hongan mukaan olisi tärkeää, että luottamustoimessakin kohdatut vaikeat tilanteet saisi jotenkin purettua.

– Vaikka hampaankoloon olisi jäänyt jotain, on muistettava, että oma rooli on rakentaa parempaa tulevaisuutta koko työyhteisölle. Kiukkuun takertuminen ei auta.

Vaikeatkin tunteet ovat osa työelämää

Myös Työterveyslaitoksen työterveyspsykologi Heli Hannonen toteaa, että tunteiden tunteminen on inhimillistä. Hänenkin mukaansa ne kuuluvat työelämään. 

– Välillä tuntuu hyvältä, toisinaan taas pahalta. Saako työkaveria heittää kahvimukilla, jos on kurja olo? Tai sanoa mitä sylki suuhun tuo, jos kiristää? Ei tietenkään. On hyvä muistaa, että työpaikalla tunteita pitäisi ilmaista aikuismaisesti, maltillisesti, ystävällisesti – vaikka olisi millaisen tunnekuohun vallassa. 

Se tietysti on helpommin sanottu kuin tehty. Varsinkin väsyneenä ja kuormittuneena itse kukin meistä töksäyttelee ajattelemattomia asioita, tai ottaa nokkiinsa itse esimerkiksi työkaverin hyvää tarkoittavasta vitsailusta. Kuormittuneiden ihmisten välille syntyy työyhteisössä ristiriitoja helpommin.

– Kun tunnistaa, että nyt on huono hetki – mikä syy sitten onkaan – voi yrittää vaikkapa sanoa, että tänään on huono päivä tai nyt harmittaa, Hannonen neuvoo.

Hannosen mukaan silloin on jo pitkällä, jos tunnistaa tuntevansa jonkinlaisia vaikeita tunteita, esimerkiksi turhautumista, surua, pettymystä tai suuttumusta. Hänen mukaansa olemme eri tavalla harjaantuneita tunteidemme tunnistamiseen. Osalle ne ovat täyttä hepreaa, kun toiset taas tunnistavat heti, mistä kiikastaa ja osaavat kertoa siitä avoimesti.

– Kaikkein tärkeintä olisi siis esittää itselleen kysymys: Miltä minusta tuntuu? Jos siihen vastaaminen tuntuu vaikealta, voi olla hyvä tarkkailla omaa kehoaan.

Keho kertoo, jos ei ole sinut tunteidensa kanssa. Kiristääkö palleaa työpäivän jälkeen? Ovatko hartiat kireinä? Särkeekö päätä? Nämä ovat merkkejä, jotka voivat paljasta tunteet. 

Entä sitten, kun on tunnistanut mitä tuntee? Hannosella on hyviä vinkkejä siihen, miten vaikeiden tunteiden kanssa pärjää hieman paremmin. 

1. Tunteita ei kannata pitää vain mielessä, vaan pukea sanoiksi.

Jos tunteita pimittää vain oman pään sisällä, alkavat ne tuntua myös kehossa. Jos olet työntekijä, luottamusmies tai luottamusvaltuutettu on hyvä keskustelukumppani. Jos taas olet itse luottamustoimessa, yritä turvautua muihin luottamustoimissa oleviin, jos sellaisia työpaikaltanne löytyy.

– Luottamustoimessa olevien kesken voi pitää vaikkapa niin kutsuttuja puhalluspalavereita, joissa päätään saa tuuletettua muiden samoja asioita jakavien kanssa. Tällaisissa palavereissa voi puhua vaikka siitä, mitä on tapahtunut ja miten asiaa on käsitellyt, Hannonen ehdottaa.

Jos työpaikaltasi ei löydy muita luottamustoimissa olevia, voit kääntyä työterveyden puoleen, jotta saat puhua asioista luottamuksellisesti. Hannonen suhtautuu ristiriitaisesti asioiden jakamiseen läheisille, sillä moneen työpaikan asiaan saattaa liittyä salassapitovelvollisuus, varsinkin jos toimii luottamustehtävässä ja tunteet kumpuavat siinä kohdatuista tilanteista.

2. Jos puhekumppania ei löydy, kirjoita ajatuksistasi.

Kynä ja paperi ovat hyvä korvike keskustelukumppanille. Silloin ajatuksiaan tulee puettua sanoiksi ja käsiteltyä. 

– Puhuminen on tietysti kirjoittamista parempi vaihtoehto, sillä se on vastavuoroista. Keskustelukumppani voi kysellä tyhmiä kysymyksiä tai auttaa suhteuttamaan asioita. Paperille asioiden paneminen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin se, ettei niitä purkaisi mitenkään.

3. Pura tunteet myös kehollisesti.

Erityisesti rankan työpäivän jälkeen pitäisi tehdä jotain sellaista, joka tuottaa mielihyvää. Mielitkö reippaalle juoksulenkille? Haluatko rapsutella koiraasi? Haaveiletko pitkän kaavan mukaan saunomisesta? Mitä tahansa se onkaan, auttaa se purkamaan kehoon jämähtäneitä tunteita ja rentouttamaan myös mieltä. 

4. Muistuta itseäsi hyvin menneistä asioista. 

– Ihmisen mieli on rakennettu niin, että huonosti menneet asiat on hyviä asioita helpompi muistaa. Myös uhkakuvia on onnistumisia helpompi rakentaa.

Hannonen kehottaa keskittymään niihin asioihin, jotka ovat sujuneet hyvin ja kehumaan itseään niistä, sillä huonoihin asioihin ja niissä vellomiseen tulee kapsahdettua helposti. 

– Jos on luottamusmiehenä hoitamassa muutosneuvotteluita, jotka päätyvät ihmisten irtisanomisiin, voi kyseenalaistaa, että tekikö varmasti kaikkensa tilanteessa. Entäpä jos yrittäisi pohtia tietoisesti, että olinpas viimeisissä neuvotteluissa terävänä, hän ehdottaa.