Työaikalain mukaan työntekijän työaika ylityö mukaan lukien ei saa ylittää keskimäärin 48:aa tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjakson aikana. Työehtosopimuksella seurantajakso voidaan pidentää 12 kuukauteen. Säädös määrittää niin sanotun työajan absoluuttisen enimmäismäärän, jota ei saa ylittää. Työntekijällä voi olla yksittäisiä viikkoja, joissa viikkotyöaika ylittyy reilustikin, mutta hänellä tulisi olla seurantajaksolla lyhyempiä viikkotyötunteja kuormituksen tasaamiseksi.
Työaikalaissa ei valitettavasti ole säädetty tarkemmin sitä, mistä ajankohdasta lähtien edellä mainittu 4–12 kuukauden ajanjakson voidaan katsoa alkavan tai millä tavoin jaksojen alkamisesta ja jaksojen pituudesta voidaan valtakunnallisella työehtosopimuksella sopia. Tämä tarkoittaa, että seurantajakson ajankohta voidaan työpaikalla ajoittaa tai sopia alkavaksi työnantajan toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla.
Työantajalla on velvollisuus järjestelmällisesti seurata työntekijöidensä työajan enimmäismäärää. Enimmäistyöajan seuranta kannattaakin ottaa osaksi
normaalia työaikakirjanpitoa. Työnantaja voi kuitenkin valita tavan, jolla työaikalain mukainen seurantavelvollisuus toteutetaan.
Työaikalain mukaan työaikaa on työhön käytetty aika ja aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä. Matkustamiseen käytetty aika luetaan työaikaan vain, mikäli sitä on samalla pidettävä työsuorituksena.
Työajan enimmäismäärään lasketaan siis kaikki työajaksi luettava aika, eli kaikki tehdyt työtunnit, olivatpa ne säännöllistä työaikaa, lisä- tai ylityötä taikka hätätyötä. Enimmäistyöaikaa koskeva rajoitus myös koskee kaikkia työajan järjestämistapoja, kuten esimerkiksi liukuvaa työaikaa ja joustotyöaikaa.
Vuosilomalaki ja sen säännökset vuosiloman antamisesta huomioiden, työntekijän kokonaistyöaika vuositasolla voi uuden työaikalain perusteella olla laskennallisesti enimmillään 2304 tuntia (enimmäistyöaika viikossa 48 työtuntia x viikkojen lukumäärä 48).
