Työaikakorvaukset

Lisä- ja ylityöstä maksettava korvaus

Lisätyöstä maksetaan korottamaton palkka. Työehtosopimuksessa tai työsopimuksessa on kuitenkin voitu sopia lakia paremmista ehdoista. Oikeus korotettuun palkkaan saattaa perustua myös työpaikalla noudatettuun käytäntöön.

Ylityötunneista maksetaan aina korotettua palkkaa. Vuorokautisen säännöllisen työajan ylittävältä kahdelta tunnilta tulee työaikalain mukaan maksaa 50 %:lla korotettu palkka ja seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka.

Viikoittaista ylityötä ovat kaikki ne ylityötunnit, jotka eivät ole vuorokautista ylityötä ja ylittävät työntekijän säännöllisen viikoittaisen työajan. Jos keskimääräisestä työajasta ei ole sovittu, kyseessä on sellainen yli 40 viikkotunnin ylittävä työ, joka ei ole vuorokautista ylityötä. Lain mukaan viikoittaisen säännöllisen työajan ylittäviltä tunneilta on maksettava 50 %:lla korotettua palkkaa.

Lisä- ja ylityökorvausten määrittelyssä laskentaperusteena on työntekijän tuntipalkka. Tuntipalkka lasketaan siten, että sopimuksen mukainen palkka jaetaan säännölliseen työhön käytetyllä tuntimäärällä. Palkkaukseen mahdollisesti sisältyvät luontoisedut (esim. auto-, puhelin- ja asuntoetu) on myös otettava huomioon, ellei työehtosopimuksessa ole toisin sovittu.

Jos työntekijän työaika on 37,5 tuntia viikossa, voi tuntipalkan jakaja olla enintään 160. Työehtosopimuksissa on yleensä kuitenkin sovittu paremmasta jakajasta, jolloin se on yleensä enintään 158.

Työsopimuksessa saattaa olla ehto, jonka mukaan ylitöistä maksettava korvaus sisältyy kuukausipalkkaan. Tällainen sopimus on mahdollinen vain silloin, kun työntekijä on johtavassa tai työnjohdollisessa asemassa. Muiden työntekijöiden osalta ehto on lainvastainen.

Jos työnantaja ilmoittaa, ettei ylityökorvauksia makseta, ylitöitä ei tarvitse tehdä.

Lisä- ja ylityökorvaus vapaa-aikana

Lisä- tai ylityö voidaan vaihtaa vapaaseen joko kokonaan tai osittain, jos työntekijä ja työnantaja niin sopivat. Ylityöstä annettava vapaa on aina annettava ylityöprosenteilla korotettuna, ei tunti tunnista.

Vapaa-aika on annettava kuuden kuukauden kuluessa lisä- tai ylityön tekemisestä. Työntekijä ja työnantaja voivat sopia pidemmästäkin ajanjaksosta tai sen yhdistämisestä säästövapaaseen.

Työnantajan ja työntekijän olisi pyrittävä sopimaan vapaa-ajan pitämisen ajankohdasta. Jos sopimukseen ei päästä, päätäntävalta on työnantajalla. Jos työntekijälle ei sovi kyseinen aika, hänellä on oikeus saada vapaa rahana.

Ilta-, lauantai- ym. lisät

Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan ilta-, lauantai- tai muita lisiä, ellei maksaminen perustu alan työehtosopimukseen, työsopimukseen tai työpaikalla noudatettuun käytäntöön. Lisistä on tämän vuoksi aina sovittava kirjallisesti, ellei työsopimuksessa ole viitattu työehtosopimukseen tai ellei työnantaja ole muutoin sidottu alan työehtosopimukseen.

Palkaton vapaa

Laissa ei ole esimerkiksi muuttovapaata tai muita tilapäisiä vapaita koskevia säännöksiä. Oikeus saada palkallista muuttovapaata sekä palkallista vapaata esimerkiksi lapsen äkillistä sairastumista, hautajaisia tai omia vihkiäisiä tai parisuhteen rekisteröintiä varten perustuvat työehtosopimuksen määräyksiin tai työpaikalla noudatettuun käytäntöön. Muuta palkallista tai palkatonta työvapaata työntekijä voi saada vain, jos työnantaja siihen suostuu. Sopimus kannattaa aina tehdä kirjallisesti.

Sunnuntaityö

Säännöllisenä työaikana tehdystä sunnuntaityöstä maksetaan aina 100 %:lla korotettu palkka. Jos työ on lisä-, yli- tai hätätyötä, siitä on suoritettava myös lisä-, yli- tai hätätyökorvaus. Korotus lasketaan kuten ylityöstä maksettava korotettu palkka.

Esimerkki työaikakorvauksista säännöllisen työajan ylittävältä työviikolta

Työntekijän säännöllinen työaika on 7,5 tuntia päivässä 5 päivää viikossa maanantaista perjantaihin yhteensä 37,5 tuntia. Lauantai ja sunnuntai ovat vapaapäiviä. Työntekijä on tehnyt lisä- ja ylitöitä seuraavasti:

ma	ti	ke	to	pe	la	su
8–17.30	8–16.30	8–18.30	8–16	7–18.30	8–12	12–16
9 t	8 t	10 t	7,5 t	11 t	4 t	4 t

maanantai: Lain mukaan lisätyötä kertyy kahdeksaan tuntiin asti eli 0,5 tuntia on lisätyötä ja se korvataan yksinkertaisella tuntipalkalla. Kahdeksan tunnin jälkeen 2 ensimmäistä tuntia on 50 % ja loput 100 % eli tässä tapauksessa tulee 1 tunti 50 % korotettuna ylityönä.
tiistai: 0,5 tuntia lisätyötä.
keskiviikko: 0,5 tuntia lisätyötä ja 2 tuntia 50 % korotettuna.
perjantai: 0,5 tuntia lisätyötä, 2 tuntia 50 % ja 1 tunti 100 % korotettuna.
lauantai: Koska lauantai on työntekijän vapaapäivä, tällöin tehty työ on ensin 40 tuntiin asti ns. lisätyötä, josta maksetaan korottamaton palkka ja tämän jälkeen viikoittaista ylityötä, joka korvataan 50 % korotettuna tuntipalkkana. Koska lisätyötä on viikolla tehty jo neljänä päivänä eli ma, ti, ke ja pe yhteensä 2 tuntia, tulee ensin viikoittaista lisätyötä 0,5 tuntia, ja sen jälkeen 3,5 tuntia 50 % korotettua viikkoylityötä.
sunnuntai: Sunnuntaityökorotus 100 % tulee kaikilta 4 tunnilta. Koska työntekijälle ei ole jäänyt lauantaina ja sunnuntaina tehdyn työn vuoksi 35 tunnin yhdenjaksoista viikkolepoa, työntekijän tulee saada viimeistään seuraavan kolmen kuukauden aikana neljän tunnin vapaa säännöllisenä työaikanaan tai, jos tämä ei ole mahdollista, rahakorvauksena neljän tunnin palkka. Sunnuntaina tehty työ on myös viikkoylityötä.

Työntekijä sai korvausta normaalin palkkansa lisäksi (tuntipalkka 10 euroa).

lisätyöstä 2,5 t x 10 €/t = 25 €
50 %:n ylityöstä vuorokautista 5 t ja viikoittaista 7,5 t eli yhteensä 12,5 t (eli yksinkertaisina tunteina 18 3/4 t) x 10 €/t = 187,50 €
100 %:n ylityöstä vuorokautista 1 t eli yhteensä 1 t (eli yksinkertaisina tunteina 2 t) x 10 €/t = 20 €
sunnuntaityökorotusta 4 t x 10 €/t = 40 €
viikkolepokorvausta (ellei voida antaa vapaana) 4 t x 10 €/t = 40 €

Kanneaika

Kanne on pantava vireille kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona aikana oikeus korvaukseen syntyi. Jos työsuhde on päättynyt ennen kuin työaikasaatavat on maksettu, kanne tulee nostaa kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä.

Todistamis- ym. ongelmien takia työaikakorvauksia pitäisi kuitenkin vaatia heti, kun ilmenee, ettei työnantaja suostu niitä maksamaan.