Työaika
Työaikaa on se aika, jolloin työtä tehdään tai jolloin työntekijä on työpaikalla työnantajansa käytettävissä. Jos työntekijällä on oikeus ruokatauollaan poistua työpaikaltaan, ei taukoon kuluvaa aikaa katsota työajaksi.
Työmatkoihin (eli kodin ja työpaikan välinen matka) käytettyä aikaa ei yleensä lueta työaikaan, paitsi jos työnantaja on sen hyväksynyt. Työaikaa ei siis ole esimerkiksi junamatkaan käytettyä aikaa, vaikka työntekijä perehtyisi matkan aikana työpapereihin.
Matkaan käytettyä aikaa ei lueta työajaksi, ellei sitä ole samalla pidettävä työsuorituksena (esim. bussinkuljettaja, kodinhoitajan siirtyessä asiakkaiden luo, asentaja, jolla paljon työkaluja mukanaan). Merkitystä ei ole sillä, tapahtuuko matka työnantajan nimenomaisesta määräyksestä vai ei.
Matka-aika ei ole pääsääntöisesti työaikaa, jonka vuoksi työntekijä saa yleensä työsopimuksessa sovitun palkan lisäksi vain päivärahan. Työmatkaan käytetystä ajasta voidaan kuitenkin maksaa matka-ajan korvausta työehtosopimuksen perusteella. ERTOn sopimuksista sosiaalialan järjestöjä koskevassa työehtosopimuksessa on sovittu, että säännöllisen työajan ulkopuolella tapahtuvasta työhön liittyvästä matkustamisesta maksetaan vähintään puoli palkkaa. Matka-ajan korvaaminen saattaa perustua myös työpaikalla noudatettuun käytäntöön.
Varallaoloaika
Varallaoloaikaa ei lueta työajaksi. Varallaolosta on kysymys, kun työnantaja ja työntekijä ovat keskenään sopineet, että työntekijä on tavoitettavissa joko kotonaan tai muualla siten, että työnantaja voi hänet sieltä tarvittaessa kutsua työhön. Varallaolosta on maksettava erillinen korvaus.
Mikäli työntekijä kutsutaan varallaoloaikana työhön, ei kyse ole enää varallaolosta, vaan työnteosta.
Työajan lyhennykset eli ns. pekkaset
Lainsäädännössä ei ole työajan lyhentämistä koskevia säännöksiä, vaan työajan lyhentäminen perustuu työehtosopimukseen tai työpaikalla noudatettuun käytäntöön. Työajan lyhennyksiin on yleensä oikeus vain työntekijällä, jonka säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa tai keskimäärin 40 tuntia viikossa.
Palkaton vapaa
Laissa ei ole esimerkiksi muuttovapaata tai muita tilapäisiä vapaita koskevia säännöksiä. Oikeus saada palkallista muuttovapaata sekä palkallista vapaata esimerkiksi lapsen äkillistä sairastumista, hautajaisia tai omia vihkiäisiä tai parisuhteen rekisteröintiä varten perustuvat työehtosopimuksen määräyksiin tai työpaikalla noudatettuun käytäntöön. Muuta palkallista tai palkatonta työvapaata työntekijä voi saada vain, jos työnantaja siihen suostuu. Sopimus kannattaa aina tehdä kirjallisesti.
Työaikalaki
Keskeiset työaikaa koskevat säännökset ovat työaikalaissa. Lain tarkoituksena on työntekijän suojelu. Laki on yleislaki, jota yleensä sovelletaan kaikkiin työsuhteisiin. Myös työehtosopimuksissa on työaikaa koskevia määräyksiä. Koska työehtosopimuksenmääräykset ovat yleensä työntekijälle työaikalakia edullisempia, on aina tutustuttava oman alan työehtosopimukseen.
Työaikalakia ei sovelleta yrityksen johdon tekemään työhön (esimerkksi toimitusjohtaja). Lakia ei myöskään sovelleta työhön, jota tehdään olosuhteissa, joissa työnantajalla ei ole mahdollisuutta valvoa työajan järjestelyä. Työaikalakia sovelletaan, jos työnantajalla on mahdollisuus valvoa työajan järjestelyä, mutta hän ei sitä jostain syystä tee. Valvonnan mahdollistavan nykytekniikan vuoksi koti- ja muu etätyökin voi kuulua työaikalain piiriin.
Työn jääminen työaikalain ulkopuolelle on siis poikkeuksellista. Kannattaa tämän vuoksi aina ottaa luottamusmieheen yhteyttä, jos työnantaja väittää esimerkiksi, että sovittu palkka sisältää työaikakorvaukset tai ettei työntekijällä ole oikeutta ylityökorvauksiin, koska yrityksessä ei ole tapana maksaa niitä.
Työnantajan on pidettävä työpaikalla työntekijöiden nähtävänä työaikalaki ja siihen liittyvät säännökset, mahdolliset poikkeusluvat, työajan tasoittumisjärjestelmä ja työvuoroluettelo. Työsuojeluviranomaisten tehtävänä on valvoa työaikalain noudattamista. Heillä on myös oikeus tutustua työpaikan työaikaa koskeviin asiakirjoihin.
Työaika ja paikallinen sopiminen
Useissa työehtosopimuksissa on annettu mahdollisuus sopia paikallisesti työajan järjestämisestä. Jos työehtosopimuksessa on annettu lupa sopia asiasta työpaikkakohtaisesti, sopimus tehdään luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun tai jonkun muun työntekijöitä edustavan henkilön kanssa. Henkilöstö tai henkilöstöryhmä voi myös yhdessä yksimielisellä päätöksellä tehdä sopimuksen.
