Työaika

Työaikaa on se aika, jolloin työtä tehdään tai jolloin työntekijä on työpaikalla työnantajansa käytettävissä. Jos työntekijällä on oikeus ruokatauollaan poistua työpaikaltaan, ei taukoon kuluvaa aikaa katsota työajaksi.

Työmatkoihin (kodin ja työpaikan välinen matka) käytettyä aikaa ei yleensä lueta työaikaan, paitsi jos työnantaja on sen hyväksynyt. Työaikaa ei siis ole esimerkiksi junamatkaan käytetty aika, vaikka työntekijä perehtyisi matkan aikana työpapereihin.

Matkaan käytettyä aikaa ei lueta työajaksi, ellei se ole samalla työsuoritus (esim. bussinkuljettaja, kodinhoitaja siirtyessään asiakkaan luo tai asentaja jolla on paljon työkaluja mukanaan). Sillä ei ole merkitystä, tapahtuuko matka työnantajan nimenomaisesta määräyksestä vai ei.

Matka-aika ei ole pääsääntöisesti työaikaa, joten työntekijä saa yleensä palkan lisäksi vain päivärahan. Työmatkaan käytetystä ajasta voidaan kuitenkin maksaa matka-ajan korvausta työehtosopimuksen perusteella. ERTOn sopimuksista sosiaalialan järjestöjä koskevassa työehtosopimuksessa on sovittu, että säännöllisen työajan ulkopuolella tapahtuvasta työhön liittyvästä matkustamisesta maksetaan vähintään puoli palkkaa. Matka-ajan korvaaminen saattaa perustua myös työpaikalla noudatettuun käytäntöön.

Säännöllinen työaika

Säännöllinen työaika on lain mukaan enintään 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa. Työehtosopimuksissa on kuitenkin yleensä sovittu lyhyemmästä työajasta. Myös työsopimuksessa voidaan sopia lyhyemmästä työajasta. Lyhyempi työaika voi perustua myös työpaikalla noudatettuun käytäntöön.

Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää keskimääräisenä niin, että työaika tasoittuu 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana. Säännöllisestä työajasta voidaan sopia toisin työehtosopimuksella. Työnantajan tulee kuitenkin aina laatia työajan tasoittumisjärjestelmä siksi ajaksi, jonka kuluessa työaika tasoittuu säädettyyn keskimäärään.

Yksittäinen työntekijä ja työnantaja voivat työaikalain mukaan vain rajoitetusti paikallisesti sopia säännöllisestä työajasta. Työaika saa tällöin olla korkeintaan 10 tuntia päivässä ja 48 tuntia viikossa. Tasoittumisjakso on neljä viikkoa.

Lyhennetty työaika

Työntekijällä on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa sosiaalisista tai terveydellisistä syistä. Mitään ehdotonta oikeutta ei työntekijälle ole saada työaikaansa lyhennetyksi. Työnantajan on kuitenkin pyrittävä järjestämään työ niin, että työntekijä voi tehdä osa-aikatyötä. Työnantaja ei voi kieltäytyä tarjoamasta osa-aikatyötä pelkästään haluttomuudestaan lyhentää työaikaa, vaan hänellä tulee olla kieltäytymiselleen hyväksyttävä syy. Työnantajan on kieltäytyessään osa-aikatyön järjestämisestä perusteltava kieltäytymisensä.

Lyhennetystä työajasta on tehtävä määräaikainen, enintään 26 viikkoa kerrallaan kestävä sopimus. Sopimuksesta tulee ilmetä ainakin vuorokautisen ja viikoittaisen työajan pituus. Sopimus on syytä tehdä kirjallisena.

Varallaoloaika

Varallaoloaikaa ei lueta työajaksi. Varallaolosta on kysymys, kun työnantaja ja työntekijä ovat keskenään sopineet, että työntekijä on tavoitettavissa joko kotonaan tai muualla siten, että työnantaja voi hänet sieltä tarvittaessa kutsua työhön. Varallaolosta on maksettava erillinen korvaus.

Kun varallaolosta sovitaan, varallaolokorvauksen määrän tai sen määräytymisperusteiden sekä varallaolon muiden ehtojen on oltava työntekijän tiedossa sopimusta tehtäessä.

Mikäli työntekijä kutsutaan varallaoloaikana työhön, ei kyse ole enää varallaolosta, vaan työnteosta.

Työajan lyhennykset eli ns. pekkaset

Lainsäädännössä ei ole työajan lyhentämistä koskevia säännöksiä, vaan työajan lyhentäminen perustuu työehtosopimukseen tai työpaikalla noudatettuun käytäntöön. Työajan lyhennyksiin on yleensä oikeus vain työntekijällä, jonka säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa tai keskimäärin 40 tuntia viikossa.

Laissa ei ole esimerkiksi muuttovapaata tai muita tilapäisiä vapaita koskevia säännöksiä. Oikeus saada palkallista muuttovapaata sekä palkallista vapaata esimerkiksi lapsen äkillistä sairastumista, hautajaisia tai omia vihkiäisiä tai parisuhteen rekisteröintiä varten perustuvat työehtosopimuksen määräyksiin tai työpaikalla noudatettuun käytäntöön. Muuta palkallista tai palkatonta työvapaata työntekijä voi saada vain, jos työnantaja siihen suostuu. Sopimus kannattaa aina tehdä kirjallisesti.

Vuorotyö

Vuorotyössä vuorojen on vaihduttava säännöllisesti ja muututtava ennakolta sovituin ajanjaksoin. Vuorojen katsotaan vaihtuvan säännöllisesti, kun vuoro jatkuu päällekkäin enintään yhden tunnin yhtä aikaa toisen vuoron kanssa. Niin ikään vuorojen katsotaan vaihtuvan säännöllisesti, kun vuorojen väliin jää enintään yksi tunti. Työehtosopimuksissa on määräyksiä iltavuoroa ja yövuoroa tekeville maksettavista vuorotyölisistä.

Yötyö

Yötyötä on työ, jota tehdään kello 23–6 välisenä aikana. Tilapäinen yötyö on sallittu kaikille työntekijöille. Tilapäisyys tarkoittaa tilanteita, joissa työnantajalla on satunnainen tarve teettää yötyötä. Työaikalaki rajoittaa siis säännöllisen yötyön teettämistä vain laissa mainittuihin töihin. Työehtosopimuksilla on voitu myös sopia yötyön tekemisestä työaikalaissa mainittujen töiden lisäksi sekä yötyöksi määriteltävästä ajasta laista poikkeavalla tavalla. Tarkista aina oman työehtosopimuksen määräykset yötyöstä.

Työaikalaki

Keskeiset työaikaa koskevat säännökset ovat työaikalaissa. Lain tarkoituksena on työntekijän suojelu. Laki on yleislaki, jota lähtökohtaisesti sovelletaan kaikkiin työsuhteisiin. Myös työehtosopimuksissa on työaikaa koskevia määräyksiä. Koska työehtosopimuksen määräykset ovat yleensä työntekijälle työaikalakia edullisempia, on aina tutustuttava oman alan työehtosopimukseen.

Arvioitaessa sitä, jääkö työ työaikalain soveltamisen ulkopuolelle, ratkaisevassa asemassa on työaika-autonomian käsite. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa työntekijä voi päättää itse työajastaan, sen pituudesta ja sijoittelusta, eikä työaikaa ennalta määritellä tai valvota. Työaika-autonomian lisäksi edellytetään, että kyseinen työtehtävä on jokin työaikalaissa lueteltu tehtävä, esimerkiksi yhtiön tai yhteisön johtamistehtävä.

Työn jääminen työaikalain ulkopuolelle on siis poikkeuksellista. Kannattaa tämän vuoksi aina ottaa luottamusmieheen yhteyttä, jos työnantaja väittää esimerkiksi, että sovittu palkka sisältää työaikakorvaukset tai ettei työntekijällä ole oikeutta ylityökorvauksiin, koska yrityksessä ei ole tapana maksaa niitä.

Työnantajan on pidettävä työpaikalla työntekijöiden nähtävänä työaikalaki ja siihen liittyvät säännökset, mahdolliset poikkeusluvat, työajan tasoittumisjärjestelmä ja työvuoroluettelo. Työsuojeluviranomaisten tehtävänä on valvoa työaikalain noudattamista. Heillä on myös oikeus tutustua työpaikan työaikaa koskeviin asiakirjoihin.

Työaika ja paikallinen sopiminen

Useissa työehtosopimuksissa on annettu mahdollisuus sopia paikallisesti työajan järjestämisestä. Jos työehtosopimuksessa on annettu lupa sopia asiasta työpaikkakohtaisesti, sopimus tehdään luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun tai jonkun muun työntekijöitä edustavan henkilön kanssa. Henkilöstö tai henkilöstöryhmä voi myös yhdessä yksimielisellä päätöksellä tehdä sopimuksen.